6 § Pääsykoekevääni

Vuot­ta 2016 on jo ehti­nyt kulua pari viik­koa, ja pää­sy­koe­ke­vät­kin hää­möt­tää jo hori­son­tis­sa, var­sin­kin Rova­nie­men oikik­seen hake­vil­la, sil­lä tie­to valin­ta­koe­vaa­ti­muk­sis­ta jul­kis­te­taan 20.1 tie­de­kun­nan sivuil­la. Näin ollen koen, että on ajan­koh­tais­ta ker­toa omis­ta pää­sy­koe­ke­väis­tä­ni; mitä kevääl­tä voi odot­taa, mikä meni pie­leen ja tie­ten­kin se ikui­suus­ky­sy­mys eli kuin­ka pal­jon luin.

Kevät 2014 — Ensim­mäi­nen hakukerta

Kir­joi­tin vii­mei­sen yli­op­pi­las­ko­kee­ni pari viik­koa ennen Hel­sin­gin oikik­sen pää­sy­koe­kir­jo­jen jul­kai­sua, ja ehdin ren­tou­tu­maan hyvin ennen pää­sy­koeu­ra­kan alkua. Pää­dyin tilaa­maan kir­jat pai­kan pääl­le menon sijas­ta, sil­lä asuin vie­lä täl­löin kau­ka­na Hel­sin­gis­tä. Tämä tosin oli vir­he, sil­lä pää­sy­koe­kir­jat jul­kais­tiin kes­ki­viik­ko­na 1.4, mut­ta itse sain kir­jat käsii­ni vas­ta pari päi­vää myö­hem­min per­jan­tai­na, jol­loin ryn­tä­sin­kin suo­raan Pos­tin kaut­ta kau­pun­gin­kir­jas­toon lukemaan.

Muis­tan vie­lä­kin kuin­ka kir­jas­tos­sa aloi­tin luke­maan hal­lin­to-oikeu­den kir­jaa ja miten hepre­aa teks­ti oli pie­nel­le lukio­lai­sel­le. Kak­si muu­ta­kaan pää­sy­koe­kir­jaa — Joh­da­tus imma­te­ri­aa­lioi­keu­teen ja Oikeu­den rajoil­la (oikeus­teo­ri­aa) — eivät vai­kut­ta­neet sen hel­pom­mil­ta, mut­ta sil­ti ryh­dyin innois­sa­ni luku-urakkaan!

Olin laa­ti­nut tar­kan päi­vä­oh­jel­man itsel­le­ni ennen pää­sy­koe­kir­jo­jen jul­kai­sua, mut­ta mel­ko nopeas­ti tuo suun­ni­tel­ma len­si ros­kiin, sil­lä ensim­mäi­nen luku­päi­vä­ni kir­jas­tos­sa jäi myös vii­mei­sek­si, ja luin koko lop­pu­ke­vään pel­käs­tään koto­na. En vain pys­ty­nyt kes­kit­ty­mään kir­jas­tos­sa, sil­lä pie­ni­kin ääni sai kes­kit­ty­mi­se­ni her­paan­tu­maan ja koto­na­kin luin aina kuu­lok­keet tai kor­va­tul­pat kor­vis­sa. Muu­ten­kin koin koto­na luke­mi­sen parem­mak­si vaih­toeh­dok­si, sil­lä näin mat­kus­ta­mi­seen ei kulu­nut arvo­kas­ta lukuai­kaa, ja koto­na oli myös muka­vam­pi lukea, vaik­ka siel­lä­kin oli omat häiriötekijänsä.

Vaik­ka hei­tin­kin päi­vä­oh­jel­ma­ni ros­kiin koto­na luke­mi­sen myö­tä, minul­la oli tie­tyn­lai­nen (kir­joit­ta­ma­ton) suun­ni­tel­ma luke­mi­sel­le, jota nou­da­tin. Aloi­tin luke­mal­la kuusi tun­tia päi­väs­sä kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa ja sun­nun­tait olin pyhit­tä­nyt kevyel­le ker­tauk­sel­le ja teh­tä­vien teol­le. Otin sekun­ti­kel­lol­la aikaa luke­mi­ses­ta­ni tur­han­kin orjal­li­ses­ti ja tosi­aan tuo kuusi tun­tia oli puh­das­ta luke­mis­ta, johon ei ollut las­ket­tu min­kään­lai­sia tau­ko­ja. Nou­da­tin val­men­nus­kurs­sil­ta (han­kin Pykä­län etä­kurs­sin) saa­tua neu­voa ja pai­no­tin aina kurs­sil­la käy­tä­vää pää­sy­koe­kir­jaa luke­mi­sis­sa­ni ja jos muis­tan oikein, niin luin aina päi­väs­sä kah­ta kir­jaa ker­ral­laan, jois­ta toi­nen toi­mi pää­kir­ja­na (mis­tä oli tulos­sa seu­raa­va väli­koe) ja toi­nen kir­ja vaih­tui aina päivittäin.

Lukuai­kaa kevääl­lä 2014 oli 71 päi­vää, ja muis­taak­se­ni luin jopa ensim­mäi­set kol­me viik­koa vain kuusi tun­tia päi­väs­sä, mut­ta sun­nun­tait meni­vät sii­hen, että en saa­nut kir­jo­ja edes auki vaik­ka tar­koi­tuk­se­na oli­kin ker­ra­ta vii­kon aika­na käy­ty­jä asioi­ta. Tuon kol­men vii­kon jäl­keen aloi­tin luke­maan kah­dek­san tun­tia päi­väs­sä, mut­ta edel­leen sun­nun­tait pysyi­vät vapai­na. Asiat alkoi­vat jää­dä pää­hän ja väli­ko­keis­sa­kin onnis­tu­mi­sia alkoi tule­maan pik­ku hil­jaa (ensim­mäi­ses­tä väli­ko­kees­ta tai­sin saa­da pis­tei­tä 9/70).

Mut­ta kun lukuai­kaa oli jäl­jel­lä noin kol­me viik­koa, niin annoin mui­den (väi­tet­ty­jen) luku­mää­rien vai­kut­taa omaan teke­mi­see­ni. Täs­tä lie­väs­ti pani­koi­tu­nee­na lope­tin vapaa­päi­vien pitä­mi­sen, ja yri­tin itse­kin nos­taa luku­tun­ti­mää­riä. Tai­sin onnis­tua­kin luke­maan vajai­ta kym­me­nen tun­nin päi­viä het­ken kun­nes minuun iski osit­tai­nen bur­nout ja koko pää­sy­koeu­ra­kan stres­si ja pai­neet alkoi­vat olla lii­kaa. Tämän jäl­keen luke­mi­se­ni oli­kin hyvin heik­koa, tun­ti­mää­rie­ni hei­tel­les­sä yhdes­tä kahdeksaan.

Vih­doin koit­ti koet­ta edel­tä­vä päi­vä ja saa­toin oma­tun­to­va­paas­ti lopet­taa luke­mi­sen ja läh­din junal­la Tam­pe­reel­le, jos­sa tein kokee­ni. Halusin saa­da herä­tä rau­has­sa koe­aa­mu­na, joten yövyin hotel­lis­sa, ja aamul­la otin tak­sin koe­pai­kal­le, joka sijait­si TTY:llä. Koe­sa­li­na toi­mi erit­täin suu­ri audi­to­rio, johon haki­jat kut­sut­tiin nimen­huu­don myö­tä hie­man ennen kokeen alkua. Pää­sy­ko­kees­sa oli moni­va­lin­ta­teh­tä­vä, aineis­to­teh­tä­vä, kak­si oikeus­ta­paus­teh­tä­vää sekä kol­me essee­tä. Itse kokees­sa olo­ni oli lii­an­kin ren­tou­tu­nut ja olin “val­mis” jo 40 minuut­tia ennen kokeen lop­pua. Olin kui­ten­kin audi­to­rios­sa ajan lop­pu­mi­seen saak­ka, sil­lä tar­kas­tin vie­lä vas­tauk­se­ni, ja poh­din yhtä moni­va­lin­ta­teh­tä­vän koh­taa pit­kään. Kokeen palau­tet­tua­ni minut val­ta­si hel­po­tuk­sen tun­ne: vih­doin urak­ka oltiin saa­tu lop­puun ja kesä­lo­ma saat­toi alkaa!

Jos joku luu­li, että pää­sy­ko­keen pii­na päät­tyi tähän, tuo hen­ki­lö ereh­tyi täy­sin, sil­lä tulos­ten odot­ta­mi­nen oli vie­lä tus­kal­li­sem­paa kuin itse lukuai­ka. Pyö­ri­tin pääs­sä­ni koko aika eri­lai­sia ske­naa­rioi­ta teh­tä­vie­ni pis­teis­tä, ja mie­lia­la­ni pää­sy­ko­keen suh­teen vaih­te­li jatkuvasti.

Sinän­sä olin erit­täin tie­toi­nen sii­tä mah­dol­li­suu­des­ta, ettei hyväk­sy­mis­kir­jet­tä tule, mut­ta kun tulos­ten aika koit­ti ja poi­min pos­ti­laa­ti­kos­ta ohkai­sen kir­jeen, olo oli erit­täin tyh­jä. Olin saa­nut kokees­ta 42/70 pis­tet­tä (teh­tä­vien pis­teet jär­jes­tyk­ses­sä: 7,8,5,5,5,3,9), kun sisään­pää­syyn oli­si vaa­dit­tu 49/70. Pää­sin kui­ten­kin pet­ty­myk­sen yli mel­ko nopeas­ti, sil­lä olin teh­nyt hyvän vara­suun­ni­tel­man väli­vuo­del­le eli avoi­mes­sa yli­opis­tos­sa opiskelun.

Opin ensim­mäi­ses­tä haku­ker­ras­ta pal­jon­kin ja koin, että lii­an yksi­puo­li­nen opis­ke­lu, har­joi­tus­teh­tä­vien vähäi­nen teke­mi­nen sekä lii­an kovien pai­nei­den otta­mi­nen oli­vat pää­syi­nä epä­on­nis­tu­mi­see­ni. Tosin koin myös, että vaik­ka oli­sin­kin kor­jan­nut edel­lä mai­ni­tut asiat, niin ensim­mäi­sel­lä haku­ker­ral­la sisään­pää­sy oli­si kyl­lä ollut mel­koi­nen saa­vu­tus, sil­lä ensi­ker­ta­lai­nen läh­tee lopul­ta niin eri­lai­ses­ta läh­tö­koh­das­ta pää­sy­koeu­rak­kaan kuin useam­pa­na kevää­nä hake­nut hen­ki­lö. Nos­tan hat­tua kai­kil­le, jot­ka ovat sel­vit­tä­neet tien­sä oikik­seen ensim­mäi­sel­lä hakukerralla!

Kevät 2015 — Toi­nen hakukerta

Toi­seen haku­ker­taan läh­din aivan eri­lai­ses­ta tilan­tees­ta, sil­lä olin suo­rit­ta­nut avoi­mes­sa yli­opis­tos­sa jo 31 opin­to­pis­tet­tä ja tie­ten­kin alla oli jo yksi haku­ker­ta. Asuin nyt yksin Hel­sin­gis­sä, joten sain lukea koto­na täy­sin rau­has­sa, mikä oli erit­täin hyvä. Pää­tin myös osal­lis­tua Var­jo­val­men­nuk­sen val­men­nus­kurs­sil­le, sil­lä se oli ilmai­nen ja halusin moni­puo­lis­taa opiskelutapojani.

Kir­jat jul­kais­tiin 25.3, ja menin­kin heti jul­kai­su­päi­vä­nä kil­tis­ti jonot­ta­maan Uni­gra­fi­aan kir­jo­ja­ni. Olin pai­kal­la n. klo 8.30, vaik­ka kir­ja­kaup­pa auke­si­kin vas­ta yhdek­säl­tä, ja kir­jat tai­sin saa­da kätee­ni jos­kus kym­me­nen aikoi­hin eli jono­tus­ta tuli suu­rin piir­tein puo­li­tois­ta tuntia.

Kos­ka lukuai­kaa oli edel­li­seen vuo­teen ver­rat­tu­na kym­me­nen päi­vää vähem­män (61 päi­vää), aloi­tin alus­ta asti luke­maan pidem­piä päi­viä. Täl­lä­kään ker­taa minul­la ei ollut kovin­kaan tark­kaa lukusuun­ni­tel­maa, mut­ta pää­tin että aloi­tan luke­maan kuusi tun­tia päi­väs­sä + val­men­nus­kurs­si + ker­taa­mi­nen päi­vän lopuk­si, ja nos­tin tun­ti­mää­rää joka viik­ko puo­lel­la tunnilla.

Luke­mi­nen tun­tui alus­ta asti pal­jon hel­pom­mal­ta, sil­lä pää­sin kir­jo­jen “yti­meen” nopeam­min käsik­si eikä aikaa kulu­nut perus­asioi­den (oikeus­läh­deop­pi yms.) opet­te­luun, jot­ka tois­tu­vat joka vuo­si kir­jois­sa. Lisäk­si sii­nä mis­sä edel­li­se­nä vuo­te­na olin erit­täin stres­saan­tu­nut sisään­pää­sys­tä, tänä vuon­na olin pal­jon ren­tou­tu­neem­pi, joka myös hel­pot­ti lukemisprosessia.

Yksi vir­he min­kä huo­ma­sin ensim­mäi­ses­tä haku­ker­ras­ta­ni, oli se että opis­ke­lu­ni pää­sy­koet­ta var­ten oli lähin­nä raa­kaa luke­mis­ta. Koin että tänä kevää­nä onnis­tuak­se­ni minun pitäi­si käyt­tää eri­lai­sia opis­ke­lu­tek­nii­koi­ta hyväk­se­ni. Perin­tei­sen luke­mi­sen ja muis­tiin­pa­no­jen lisäk­si tein eri­lai­sia muis­ti­lap­pu­ja sekä glos­saus­ta (oikea ter­mi? :D). Var­sin­kin glos­sauk­sen koin erit­täin hyö­dyl­li­sek­si ker­tauk­sen tuke­na, kun kir­jan sivus­sa oli avain­sa­no­ja, jois­ta muis­tin kysei­sen sivun asiat. Näi­hin opis­ke­lu­tek­nii­koi­hin yhdis­tet­ty­nä val­men­nus­kurs­sin tun­nit ja siel­lä teh­dyt teh­tä­vät joh­ti­vat sii­hen, että tun­sin osaa­mis­ta­so­ni nouse­van hir­muis­ta vauhtia.

Huh­ti­kuun lopul­la eräs muka­va Pykä­län val­men­nus­kurs­seil­la opet­ta­nut hen­ki­lö tar­jou­tui luen­noi­maan parin tun­nin ajan kai­kil­le vapaa­eh­toi­sil­le riko­soi­keu­den pää­sy­koe­kir­jas­ta, jon­ne kan­nat­ti todel­la­kin men­nä! Sen lisäk­si, että kysei­nen opet­ta­ja oli erit­täin innos­ta­va hen­ki­lö, niin hän osa­si ava­ta kir­jan vai­kei­ta koh­tia todel­la hyvin ja muu­ten­kin ker­toa hyö­dyl­li­siä vink­ke­jä pää­sy­koet­ta var­ten. Tämän luen­noin­nin jäl­keen jäi jopa hie­man har­mis­tu­nut fii­lis etten ollut ilmoit­tau­tu­nut Pykä­län val­men­nus­kurs­seil­le vaik­ka tänä vuon­na asu­mi­sen puo­les­ta sii­hen oli­si ollut mahdollisuus.

Tämän jäl­keen kevät oli­kin jo sii­nä vai­hees­sa, että luin kah­dek­san tun­tia päi­väs­sä (pait­si val­men­nus­kurs­si­päi­vi­nä). Pää­tin, että pidän luku­tun­ti­mää­rän tuos­sa lop­pu­ru­tis­tuk­seen eli vii­mei­seen kah­teen viik­koon asti, jol­loin alan luke­maan päi­vit­täin niin pal­jon kuin vain mah­dol­lis­ta eli +10h. Kui­ten­kin jo kol­me viik­koa ennen koet­ta aloi­tin pau­kut­ta­maan noi­ta super­päi­viä (osit­tain syys­tä, että sor­ruin luke­maan mui­den luku­tun­ti­mää­riä), ja täs­sä vai­hees­sa aloi­tin opet­te­le­maan myös sään­nök­siä ulkoa.

Lopun viimeistely/kertausvaihe ete­ni hyvin, ja pari viik­koa ennen pää­sy­koet­ta jär­jes­te­tys­tä simu­laa­tio­pää­sy­ko­kees­ta­kin sain muis­taak­se­ni val­men­nus­kurs­sin toi­sik­si par­haim­mat pis­teet. Tie­sin kyl­lä ettei val­men­nus­kurs­sin teh­tä­vien ja kokei­den pis­teet mer­kit­se juu­ri mitään, mut­ta tulos antoi kui­ten­kin pie­nen boos­tin lop­pu­pu­ris­tuk­seen kun tie­si, että jol­lain tasol­la aina­kin on teh­nyt asioi­ta oikein.

Edel­li­sen kevään tavoin väsäh­din hie­man ennen koet­ta, mut­ta en kui­ten­kaan yhtä pahas­ti kuin aiem­min ja kes­ki­tyin sit­ten kuun­te­le­maan omia äänit­tei­tä tär­keis­tä sään­nök­sis­tä, että opis­ke­lin kui­ten­kin jotenkin 😀

Vii­mei­sen päi­vän ennen koet­ta pyhi­tin ren­tou­tu­mi­sel­le ja akku­jen lataa­mi­sel­le, vaik­ka päi­vän (ja koe­aa­mun­kin) aika­na saa­toin­kin muu­ta­man asian kir­jois­ta tar­kis­taa. Iso urak­ka oli taka­na, mut­ta vie­lä oli kes­ki­tyt­tä­vä ja annet­ta­va kaik­ken­sa pää­sy­ko­kees­sa, sil­lä muu­ten vii­mei­sen kah­den kuu­kau­den val­mis­tau­tu­mi­nen oli­si teh­ty turhaan.

Koe­paik­kaa koh­ti läh­din hie­man jän­nit­ty­nee­nä, min­kä koin ole­van vain hyvä merk­ki — aina­kin jos ver­taa edel­li­seen vuo­teen. Saa­vut­tua­ni mää­rän­pää­hän odot­te­lin nimen­huu­don alkua ulko­na ja lopul­ta olin­kin salis­sa istu­mas­sa –koe­pa­pe­ri edes­sä­ni vää­rin päin – odot­ta­mas­sa lupaa aloit­taa kokeen tekeminen.

Kun pape­rin sai vih­doin kään­tää, ensim­mäi­nen reak­tio­ni oli jär­ky­tys, sil­lä kokees­sa oli moni­va­lin­ta­teh­tä­vä, johon kuu­lui n. 30 sivua aineis­toa 😀 Luin teh­tä­vän­an­not nopeas­ti sil­mäil­len läpi, ja aloi­tin hah­mot­te­le­maan sut­tu­pa­pe­ril­le vastauksiani. 

Vajaan tun­nin pääs­tä kui­ten­kin huo­ma­sin käyt­tä­nee­ni suun­nit­te­luun jo aivan lii­kaa aikaa ja hie­man jäl­jel­lä ole­vas­ta ajas­ta­kin sekai­sin olles­sa aloin kii­reel­lä laa­ti­maan vas­tauk­sia­ni puh­taak­si. Lopul­ta sain mui­hin teh­tä­viin vas­tat­tua, ja aloi­tin käy­mään läpi moni­va­lin­ta­teh­tä­vää. Teh­tä­vä ei ollut­kaan aineis­ton puo­les­ta niin vai­kea, sil­lä joi­hin­kin koh­tiin vas­tauk­set löy­tyi nopeal­la­kin aineis­ton selauk­sel­la, mut­ta vai­keak­si teh­tä­vän teki se, että mones­sa koh­das­sa oli useam­pi oikeal­ta kuu­los­ta­va vas­taus, joka jät­ti mie­les­tä­ni lii­kaa tul­kin­nan­va­raa vas­taa­jal­le. Toi­saal­ta en voi kuin syyt­tää itseä­ni, että menin idioot­ti­mai­ses­ti vas­taa­maan jokai­seen koh­taan vaik­ka oli­sin hyvin voi­nut jät­tää tul­kin­nan­va­rai­set kysy­myk­set välis­tä ja ottaa niis­tä tur­val­li­ses­ti 0 pis­tet­tä mii­nus­pis­teen sijaan. Kokeen jäl­keen en kui­ten­kaan vie­lä tajun­nut miten type­rän vir­heen tein­kään, ja olin itse asias­sa erit­täin tyy­ty­väi­nen suo­ri­tuk­see­ni. Kokees­ta läh­din­kin vapau­tu­nein fii­lik­sin kesä­lo­man viettoon.

Epä­us­koi­suus. Tuo oli se tun­ne kun vih­doin Opin­to­pol­kuun ilmes­tyi tulok­set ja minun koh­dal­la­ni luki 234 tms. vara­si­ja. En voi­nut miten­kään käsit­tää, miten koe oli muka voi­nut men­nä näin huo­nos­ti, sil­lä pahim­mis­sa­kin pai­na­jai­sis­sa­ni koin, että tuli­sin jää­mään vain niu­kas­ti sisään­pää­sy­ra­jas­ta. Todel­li­suus oli kui­ten­kin toi­nen: koe­pis­tee­ni oli­vat 28/50 (teh­tä­vä­koh­tai­ses­ti: 8,6,6,6,2) kun sisään­pää­sy­ra­ja oli 34/50.

Kun hain omat vas­tauk­se­ni tie­de­kun­nas­ta ja ver­tai­lin nii­tä mal­li­vas­tauk­siin, olin edel­leen­kin epä­us­koi­nen enkä suos­tu­nut hyväk­sy­mään tulos­ta. Koin, että kah­den teh­tä­vä­ni osal­ta pis­tey­tys oli teh­ty vää­rin ja mal­li­vas­tauk­set oli­vat puut­teel­li­set pää­sy­koe­kir­joi­hin verrattuna.

Kuten arva­ta saat­taa niin oikai­su­pyyn­tö­vaa­ti­mus­kaan ei tuot­ta­nut min­kään­lais­ta tulos­ta ja pis­te­mää­rä säi­lyi sama­na. En edes usko­nut pää­se­vä­ni sisään oikai­su­pyyn­nöl­lä, sil­lä kuusi pis­tet­tä on jär­kyt­tä­vän iso mää­rä ja lähin­nä halusin­kin vain saa­da muu­ta­mas­ta teh­tä­väs­tä perus­tel­lun vas­tauk­sen, min­kä takia arvostelussa/mallivastauksessa oli pää­dyt­ty tiet­tyyn rat­kai­suun. Tätä en kui­ten­kaan täy­sin saa­nut ja kiel­tä­mät­tä olin jon­kin aikaa mel­ko kat­ke­ra tie­de­kun­nal­le, mut­ta elä­mä jat­kuu, ja tosia­sia oli kui­ten­kin se, että en ollut onnis­tu­nut pää­sy­ko­kees­sa riit­tä­vän hyvin opis­ke­lu­pai­kan saa­dak­se­ni. Pis­teet ovat lop­pu­jen lopuk­si vain muo­dol­li­suus ja sil­lä jäit­kö yhden vai kym­me­nen pis­teen pää­hän sisään­pää­sys­tä ei ole lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta väliä: molem­mis­sa tapauk­sis­sa jäät ran­nal­le ruikuttamaan.

Lopuk­si

Täl­lai­sia minun pää­sy­koe­ke­vää­ni ovat tii­vis­tet­ty­nä olleet. Tätä pos­taus­ta oli tie­tyl­lä tapaa vai­kea kir­joit­taa, sil­lä jou­duin jät­tä­mään monia asioi­ta ker­to­mat­ta, ettei pos­taus venyi­si lii­an pit­käk­si (joka tapah­tui kui­ten­kin :D). Kysel­kää kui­ten­kin kom­men­teis­sa, jos teil­le tulee mie­leen kysy­myk­siä pää­sy­koe­ke­vääs­tä jois­ta en täs­sä puhu­nut! Lisäk­si palau­te yli­pää­tään blo­giin ja pos­tauk­siin liit­tyen on ter­ve­tul­lut 🙂 Mie­les­sä­ni on pal­jon eri­lai­sia ideoi­ta mis­tä voi­sin kir­joit­taa pos­tauk­sen, mut­ta oli­si muka­va myös kuul­la mis­tä te oli­sit­te kiin­nos­tu­nei­ta lukemaan!

Seu­raa tai ota yhteyttä!

• Blo­gin Face­book-sivu
  • Tyk­kää blo­gin Face­book-sivus­ta ja pysyt myös tätä kaut­ta ajan­ta­sal­la uusis­ta blogikirjoituksista!

• Face­book-ryh­mä oikeus­tie­teel­li­ses­tä kiinnostuneille
  • Ryh­mä on tar­koi­tet­tu kai­kil­le oikik­seen hake­vil­le tai sii­tä kiin­nos­tu­neil­le, jos­sa voit kes­kus­tel­la kai­kes­ta hake­mi­seen liit­ty­väs­tä tai esi­mer­kik­si väli­vuo­den hyödyntämisestä.

• Säh­kö­pos­ti: unelmanaoikis(ät)gmail(piste)com
  • Minul­le voi vapaas­ti lait­taa kysy­myk­siä blo­giai­hei­siin liit­ty­vis­tä jutuis­ta tai pyy­tää apua, jos joku muu asia mietityttää.

• Twit­ter: @IiroRuolahti
  • Twiit­tai­len satun­nai­ses­ti eri­näi­sis­tä aiheis­ta, jon­ka lisäk­si re-twiit­taan usein itseä­ni kiin­nos­ta­via juttuja.

• Lin­ke­dIn: https://www.linkedin.com/in/iiro-ruolahti/
  • Minut voi lisä­tä vapaas­ti kon­tak­tik­si, mut­ta hyväk­syn kon­tak­toin­ti­pyyn­tö­jä aina hie­man vaih­te­le­vas­ti riip­puen sii­tä tun­nen­ko kysei­sen hen­ki­lön. Con­tact-pyyn­nön yhtey­des­sä kan­nat­taa kir­joit­taa, että löy­sit pro­fii­li­ni blo­gin kaut­ta, jol­loin osaan hyväk­syä pyynnön.

• Yhtey­den­ot­to- ja palautelomake
  • Jos toi­vot vas­taus­ta yhtey­den­ot­too­si, muis­ta jät­tää lomak­kee­seen sähköpostiosoitteesi.

• You­Tu­be: Iiro Ruo­lah­ti
  • Kana­val­ta löy­tyy täl­lä het­kel­lä podcast-jak­so kos­kien opis­ke­li­joi­den asumistukea.